Yliopistossa ei voida hyvin
Paljon on puhuttu siitä, miten opiskelu stressaa ja satuttaa. Opiskelija ei saa opintorahana edes sitä, mikä on laskettu toimeentulon ehdottomaksi perusedellytykseksi toimeentulotuen muodossa. Viime aikoina on näkynyt merkkejä tilanteen huononemisesta entisestään.
Vähemmän on puhuttu opettajien jaksamisesta. Nyt, jos koskaan, olisi aihetta nostaa asia todella pöydälle. Mm. lehtoreiden palkkoja ollaan tiputtamassa tapauksesta riippuen jopa yli tuhannella eurolla, tietoa on pantattu ja kielletty levittämästä, ja ennenkaikkea - työntekijöiden osaamistasot on työnantajan puolesta arvioitu niin alhaisiksi, ettei työmotivaatiota vaikuta löytyvän enää keneltäkään. UPJ, Uusi Palkkausjärjestelmä, tappaa talossa ja puutarhassa.
Jyväskylän yliopiston henkilökunnan kommentteja lukiessa tuli oikeasti paha olo. Voitaisiinko tällaista edes ajatella yksityisellä puolella? Tai voitaisiinko ajatella, että työntekijäliittokin jättää yksinkertaisesti huomiotta työntekijöiden käytännössä yksimielisen mielipiteen? Ongelma ei ole tietenkään JYU:n oma, vaan koskettaa muitakin yliopistoja. Aiheesta kirjoittaa muun muassa Yliopisto yliopistolaisille -blogi sekä eroanomuksensa jättänyt Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta. Vesa Lappalainen taas on JYU:n tietotekniikan laitoksen johtohahmo, ja hän on koonnut sekä omia että muiden ajatuksia blogiinsa. Sieltä voi lukea niitä surullisimpia tarinoita. Yhtenä merkillisenä yksityiskohtana voi mainita tapauksen, jossa erään laitoksen opettajan tekemä UPJ-kysely kielletään muutamassa tunnissa yliopiston johdon toimesta “lainvastaisena henkilörekisterinä” ja otetaan pois www:stä. Toisena yliopiston it-palvelin meneminen nurin viikonloppuna ja jääminen siihen tilaan, kun ketään henkilökunnasta ei enää kiinnosta sen pystyttäminen.
Hei ihan oikeasti. Aikuiset ihmiset.